Pikakatsaus Yukiconiin + pohdintaa Ranista.

Melkein tekisi mieli taas jättää raportti kirjoittamatta, mutta ..ei anneta tämän kirjoittelun taas kuolla kun hyvin lähti käyntiin :D *tarkkaileetilastoja* Muutenkin tänne näyttää eksyvän päivittäin utelijoita lukijoita ..niin kai mie nyt jtn lyhyesti kirjoittelen?

Aloitetaan lyhyesti lauantaista. Silloin siis taidekujalla olin ja yllä näette kuvan pöydästäni, miltä se näytti loppupäivästä. Pakko sanoa heti kritiikkiä, että tuo pöytä oli raivostuttavan pieni. Ja tilat ahtaat + jälleen jouduin pettymään huonosta myynnistä. Tosin ei se ole conin vika? Pieni conihan Yukicon on, joten.. ei siellä tietenkään niin hyvin kauppaa mene. En tienannut siltikään yhtään niin hyvin, kun olisin toivonut tienaavani. Silti naurattaa se tosi asia, että suurimmat tuotot sain viimevuoden Hypeconista. Ja se jos mikä on vähän.. haha, mitä ihmettä? 

Seuraavan kerran mut löytää taidekujalta Frostbitessä, koitan oikeesti saada jonkinlaisen postauksen taidekujailusta aikaiseksi ennen sitä. Kenties myös rupean myymään noita unisieppareita netissä, joten palailen asiaan pian o/

Meillä oli Mourun kanssa kuitenkin ihan hauskaa, kuten kuvista huomaatte. Etenkin tuo pehmolelu kissa sai kokea kovia levottoman mielialani takia. Olisin myös kovasti halunnut kunnon kuvia tästä pariskunnasta, mutta.. ömm, mielentila ja aika eivät oikein antaneet myöden. :D Plus ei meillä oikein ole ketään jota kuvaisi. Ehkä joskus toiste.

Kuva (c) 

uguu pidän tästä kuvasta niin paljon ;A;;

Siirtykäämme sunnuntaihin. Päivä alkoi sillä, että laitoin itseni alustavasti kuntoon kotona. Äiti kiltisti kuskasi ja jäi jonottamaan ulos Mourun äidin kanssa. Siellä ne sitten ihmettelivät keskenään conia ja juorusivat meistä kaikkee jännää.

Itse coniin päästyämme menimme ensin kuvaamaan Mourun cossin (joka on btw niin saatanan hieno ;;A;; uguu niin nättih) Sen jälkeen suuntasimme bäkkärille, pukuhuoneisiin laittamaan mun cossia niskaan.. Se ei ollut mitenkään helppoa. Johon kuluikin sen verran aikaa, että siitä heti jouduimme kömpiä tuomarointiin.

Joka oli hieman huono juttu, sillä tajusin conin jälkeen, etten kertaakaan rauhoittunut peilin eteen tarkistamaan, onko cossi OIKEASTI hyvin päällä ja täten muo hirvittää se tosi seikka, miten huonosti mun peruukkini on.. Sivusta katsoen. Kyllä edestä päin näyttää hyvältä, mutta sivuprofiilissa aina mun hiukset tuntuu paistavan peruukin alta. Ja muutenkin naamani ei näytä järin imartelevalta, jos peruukkia ei ole yhtään aseteltu nätimmin (=avautumisia hups) Muutenkin mystisesti conissa cossit tuntuu aina olevan ihan vinksallaan ja huonosti.. Meh?

Plus mun asu rupesi heti ennen tuomarointia hajoamaan..... Kuviolärpäkkeen hihnat napsahtelivat kokoajan irti. Oikeastaan lava kuvissakin näen miten osa niistä repsottaa. No kerta se ensimmäinenkin, kun kunnolla rupeaa cossi conissa hajoamaan. ..mutta että kisalavalla? Ugh. Tuomaroinnin jälkeen kipitimme kuvauspisteelle.

kuvat (c) Kyuu Eturautti

Naamani pysyi kuvauspisteellä nätisti peruslukemilla ja pysyin vakavana. Mutta kun pääsin lavalle, koitin olla jälleen vakava: nope, naama hymyilee koska suupielet nykii. Ärsyttävää. Oon nyt huomannut tämän monena kertana.. Lavalla en vain osaa pitää vakavaa naamaa, selvästikään? Jännitys sen varmaan tekee, vaikkei se hermostuneisuus mitenkään dominoivaa ole. Fiilikseni ennen lavalle menoa oli todella rennot. En jännittänyt juuri yhtään, vaikka olin ekana kokeneissa. Tiesin jopa etukäteen miten poseeraisin. Fiilis lavajuoksun jälkeenkin oli itsevarmat ja hyvät. Mulla meni se mielestäni niiin hyvin ja rennosti. En stressannut. 

Mutta jälkikäteen kun katoin youtubesta lava esiintymiseni, se kuitenkin vaikutti todella tylsältä.. :D Tosin ehkä olen turhan itsekriittinen?? Tosin jälkikäteen fiilikseni koko asua kohtaan muuttuivat täysin. Mietin vain mitä olisin voinut tehdä paremmin. Siitä kohta lisää.

Kuvat (c) Santtu Pajukanta

Parasta kisoissa on ehdottomasti bäkkärin ihmiset. Ja greenroomin leivät. Ja mehu :D Okei parasta on oikeasti seura. Iso kiitos ja lämmin hali niille ihmisille, jotka piti seuraa ja jutusteli mun kanssa. Lämmittää niin paljon ajatella teitä ja muistella niitä kokemuksia. Twitterissä jtn höpisinkin, mutta te, mammat, kanssakisaajat ja muut vänkärit ootte ihan parhaita <3 >u< kiitos että TE teitte kisakokemuksestani mukavan. Kehut myös lämmittivät paljon. Ugu.

Mouru lopulta voitti kisat ja olin pakahtua ylpeydestä. Mokoma kipitti heti mun luokseni ja sain taas virnuilla tyytyväisenä tosiasialle, että mokoma jälleen aliarvioi itsensä. Pääsin myös onnittelemaan muitakin ja olin kovin tyytyväinen voittajiin. Silti väsymys alkoi puskea ja tosiaan, pieni pettymys omaan suoristukseen. Lopulta sitten otin asun aika pian pois, ettei epämukavuus verottaisi mielialaa liikaa (=työväsymys oli suuri riesa) Photoshoot kisassakaan ei valitettavasti sijotuttu, mutta oli siistiä jo se, että tuomarit oli valinnut meidän kuvan jatkoon. Ja sain hienon kehystetyn Judal!Mourun hyllyni päälle. uwu Siellä waifu minua vaanii eiku

Sitten coni loppuikin, ei katsottu edes päättäjäisiä loppuun kun vanhuksilla oli jo kova kiire kotiin. :D Äiti piti conista, mut kyl se oli vähän tylsistynyt. Sen huomas. Mourun äiti oli taas ihan fiiliksissä? noh, ihan hauskaa oli näyttää Äidille, mitä tää harratus ja conit oikeasti on. 

Kuten näette, Ranista on vain lavakuvia, joista en oikeastaan pidä varmaan yhdestäkään.. Pari ihan ok, edustavaa on.. mutta koska remmit repsottaa ja muutenkin naama on mitä on niin.. Hope so, saamme lähiviikkoina/kuukausina Mourun kanssa järjestettyä mulle shoottaustuokion. Eli juuh, tarkoitus olisi kunnolla kuvata Ran. Ehkä sitten pidän siitä enemmän? Shoottikuvat kun vaan on paljon edustavampia, kuin lavakuvat tai kuvauspisteenkuvat. Sääli, ettei yukissa ehditty.. Olisin niin halunnut  tehdä uuden otsikko kuvan tehdä vuoden alun kunniaksi :D 

Kuva (c) Konsta Väänänen

En ikinä kisoissa kuvittele, että sijoittuisin, tälläkään kertaa ei niin tapahtunut. Hieman se muo jälkikäteen illalla harmitti (ihme kyllä eiku). Olin todella ylpeä asustani, joten mikä meni vikaan? Koin tehneeni kaikkeni asun eteen. Kunnes netistä rupesi tupsahtelemaan kuvia.. ja rupesin tiedostamaan paremmin asuni heikkoudet. Lopulta mieltäni on tummentanut masennus siitä, miten epäonnistuin asunteossa pahemmin kuin luulin. Hienohan se on joo, mutta..

Ensimmäinen asia, mille en voi mitään, on tottakai mittasuhteet. Olen millanen olen ja voin tällä keholla cossata rajallisesti hahmoja. En välttämättä ole niin ''hahmouskollinen'', mitä muut kisaajat saattavat olla. Tuo on ensimmäinen asia, joka muo harmittaa näin cossaajana. En voi kuin korjata asennettani ja cossata sellaisena kuin olen. Voisin kirjoittaa tästäkin kokonaisen postauksen, nimittäin ulkonäköpaineet on mulle todella suuri vaiva cossaamisessa.

Toinen asia, nimittäin helman ja kuvio lärpäkkeen pituus. Pistin korolliset kengät, mikä oli lopulta virhe. En tiennyt, että helma on noin paljon ilmassa, kun taas ilman kenkiä se olisi laahustanut maassa ns. oikealla tavalla. Kengät toivat kuitenkin kaivattua ryhtiä olemukseeni ja tuomaroinnissakin sanoin, että korot on tietoinen valinta, ettei helpa likaannu ihan kamalasti. Tosin olisin voinut mennä tuomarointiin ilman kenkiä. 

Kolmas asia on hännät. Ne ovat aivan liian pienet ja moneen otteeseen todeten, liian epäonnistuneet. Lösähtäneet kyrvät, kuten Mouru conissa kauniisit ilmaisi haha. Ne on hienot, parissa kuvassa ne ovat oikein nätisti, mutta sitten taas.. osassa kuvia ne ovat ihan miten sattuu. Ne jos mitkä, olisi voinut tehdä paremmin. Isommiksi, näyttävämmiksi.. Tukevammiksi.

Neljäs asia on tottakai nuo kuvio hihnat ja niiden mitta suhteet. Kuvioiden kiinnitys olisi voinut olla parempi ja soljet oikeissa kohdissa.

Viides asia, nimittäin hihat. Niissä ei ole paljolti vikaa, mutta tietystä kulmasta kun katsoo, ne näyttää todella kapeilta. Ne voisivat olla hieman leveämmät.

Kuudentena voisin huokailla asun istuvuudesta, kuvioiden mittasuhteista ja vaikka ja mistä.. Mutta sanotaanko että yleinen hienosäätö olisi kohdallaan. Plus kuviot voisivat olla sinertävämmät hmmhmm.

Sellaista pohdintaa Ranista, olen miettinyt.. korjaisinko asua raskaalla kädellä ja menisin uudestaan kisalavalle. Pelkät hännät korjaamalla tekisin asulle ihmeitä? Haluaisin niiden olevan melkein 3kertaa suuremmat, kuin ne nyt ovat.  Voisin jopa painaa kuviot uudelleen ja korjata mittasuhteita + korjata vöiden kiinnityksen. Voisin tehdä monta asiaa uudestaan ja paremmin. Asuun on kuitenkin uponnut jo nyt satoja euroja. Onko se siis vaivansa ja rahansa arvoista, tehdä cossi paremmin? En myöskään tiedä miten suhtautua kisa-asun kierrättämiseen, niin että sillä kisaisi uudelleen.

Voisin tietty unohtaa Ranin ja keskittyä seuraaviin cosseihin. Tosin väkisinkin joudun nyt pitämään pientä hiljaiseloa cossi rintamalla. Jos mulla olisi rahaa, tekisin ehdottomasti Ranin vaikka kokonaan uudestaan.  Muttakun eii, noh.. katsotaan mihin ratkaisuun päädyn.

Ottakaa tästä loppekevennykseksi Parta(perse)doe. :3